Vieraskynä: Dialogisessa vuorovaikutuksessa rakennetaan yhdessä jotakin uutta

 

Minua ovat aina kiehtoneet luovuuden ja innovatiivisuuden syntymiseen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Sosiaalipsykologina olen erityisen kiinnostunut siitä, miten luovuus syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelinkin dialogisuutta Aalto-yliopiston tieteidenvälisen tuotekehitysprojektin alkuvaiheessa, jossa uusien ideoiden tuottamisella on keskeinen merkitys.

Dialogisen vuorovaikutuksen tarkastelua diskursiivisella analyysilla

Tutkielmassani dialogisuudella tarkoitetaan sellaista vuorovaikutuksen muotoa, johon liittyy muun muassa yhteisen ymmärryksen etsiminen ja löytäminen (Bohm 1996) sekä toisen ihmisen kuuntelu ja mielipiteiden kunnioittaminen (Isaacs 2001). Dialogisessa vuorovaikutuksessa ihmiset voivat vapaasti ja tasa-arvoisesti ilmaista omia ajatuksiaan, ja jokaisella keskusteluun osallistuvalla on mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin (Bahtin 1991, 99–106).

Tarkastelun kohteena oli tiimin jäsenten välinen vuorovaikutus konkreettisesti sanallisella tasolla. Käytin aineiston analyysiin diskursiivista menetelmää. Diskursiivisella menetelmällä voidaan tarkastella puheita ja tekstejä sekä sitä, miten sosiaalinen todellisuus rakentuu kielenkäytössä tai muussa toiminnassa (Jokinen 1999). Kun tarkastelin tuotekehitystiimin vuorovaikutusta, kiinnitin huomioita tiettyihin ryhmän vuorovaikutuksen tapahtuneisiin hetkiin, jotka olivat dialogisia tai yhteydessä uusien ajatusten ja ideoiden esiin tulemiseen.

Dialogisen vuorovaikutuksen avainhetkiä

Tutkimuksen aineiston pohjalta muodostui viisi dialogisuuden kategoriaa: kutsu dialogiin, oman tietämättömyyden ilmaiseminen, tuki toisten ideoille ja oman tilan ottaminen. Tuki toisten ideoille tarkoitti tilannetta, jossa joku tiimin jäsenistä antoi positiivista palautetta toisen tiimin jäsenen idealle. Yhteistä sanoittamista tapahtui, kun tiimin jäsenet miettivät jollekin asialle sopivaa ilmaisua ja löysivät ilmaisun pohtiessaan asiaa yhdessä. Kutsua dialogiin ilmeni, kun joku tiimin jäsenistä esitti muille tiimin jäsenille kysymyksen ja teki näin mahdolliseksi muiden tiimin jäsenten osallistumisen keskusteluun. Oman tilan ottamisen yhteydessä joku tiimin jäsenistä toi oman ideansa esiin spontaanisti esimerkiksi keskeyttämällä toisen puheen. Oman tietämättömyyden ilmaiseminen tarkoitti ryhmän vuorovaikutuksessa esiintynyttä tilannetta, jossa joku tiimin jäsenistä ilmaisi, ettei ymmärtänyt jotakin asiaa. Näissä tilanteissa joku toinen tiimin jäsen jakoi vuorovaikutuksen aikana omaa tietämystään kyseisestä asiasta. Tuki toisten ideoille ja yhteinen sanoittaminen kuvasivat ryhmässä tapahtunutta dialogista vuorovaikutusta ja erityisesti kutsu dialogiin, oman tietämättömyyden ilmaiseminen ja oman tilan ottaminen olivat yhteydessä uusin ideoiden ja ajatusten esiin tulemiseen ryhmän vuorovaikutuksen aikana.

Sanojen merkitys

Sillä, mitä sanomme ja mitä jätämme sanomatta, on suuri merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun uskallamme ilmaista sanallisesti omat ajatuksemme ja mielipiteemme, tulemme näkyviksi ja näytämme osan todellisesta itsestämme. Kun pystymme kertomaan, että emme tiedä kaikesta kaikkea, näytämme omaa tietämättömyyttämme ja samalla myös inhimillisyyttämme. Kun minä tiedän joistakin asioista enemmän kuin tuo toinen, ja hän tietää joistakin enemmän kuin minä, voimme vuorovaikutuksessa rikastuttaa toinen toisiamme.

Sanoilla voimme rikkoa ja tukahduttaa toista ihmistä ja lytätä hänen ideansa, mutta sanoilla voimme myös antaa tukea toisen ihmisen näkemyksille ja ideoille. Kun esitämme valmiiden vastausten sijasta avoimen kysymyksen – kun kysymme, ”mitä”, ”miksi” ja ”milloin” – kutsumme toisen ihmisen dialogiin ja annamme hänelle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan voimme pyrkiä vuorovaikutukseen, jossa toisten ihmisten erilaiset ja poikkeavat mielipiteet otetaan huomioon. Kun vuorovaikutus on dialogista ja se perustuu toisen ihmisen näkemysten ja mielipiteiden kunnioittamiseen ja kuunteluun, voimme parhaimmillaan rakentaa yhdessä jotakin uutta.

Suvi Jokelainen

 

Lähteet

Bahtin, Mihail (1991). Dostojevskin poetiikan ongelmia. Suom. Paula Nieminen & Tapani Laine. Helsinki: Orient Express.

Bohm, David (1996). On dialogue. Lontoo: Routledge.

Isaacs, William (2001). Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Kauppakaari.

Jokinen, Arja (1999). ”Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin.” Teoksessa Diskurssianalyysi liikkeessä, toim. Arja Jokinen, Kirsi Juhila & Eero Suoninen. Tampere: Vastapaino, 37–53.

 

Kirjoitus pohjautuu Suvi Jokelaisen sosiaalipsykologian alan pro gradu- tutkielmaan Dialogisuus ja moniäänisyys tieteidenvälisessä tuotekehitysprojektissa. Tutkielmaan voi tutustua tarkemmin osoitteessa:http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20160394/urn_nbn_fi_uef-20160394.pdf.

 

Suvi Jokelainen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän toimii tällä hetkellä vapaana toimittajana ja valmistautuu jatko-opintoihin luovuuden sosiaalipsykologiaan liittyvän aihepiirin parissa.